sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Wannabe-Bypias pellavatoppi pitsikauluksella

Mun vaatetyylini on viime aikoina mennyt yhä enemmän kohti sellaista herkkis-rustiikkisen-vanharoosa-tylsän-harmaata, jota nyt näkee todella paljon joka puolella. Toisaalta vähän tylsää massaa, mutta mikäs siinä jos ite tykkää! :) Tätä tyyliä edustaa aika hyvin Bypias-liikkeen vaatteet, joita olen kuolaillut jo jonkin aikaa. Äitiysvapaalaisen budjetilla ei vaan ostella mitään satasen toppeja ja useamman satasen neuleita. Onneksi on kuitenkin näppärät kädet ja toimivat aivot! :D Itse kun tekee, niin saa edullisemmalla - siis tällaisia merkkivaatteita ainakin. 


Bypiasin kantava voima on pellava vaatteiden materiaalina. Mä myös olen viimeisen parin vuoden aikana hurahtanut pellavaan ihan täysin. Se on jotenkin kiva vanha perinteinen materiaali, jota ei joitakin vuosia sitten osattu arvostaa lainkaan. Pellava on selvästi kokenut uuden tulemisen ja itse hankin ensimmäiset pellavaiset petivaatteet pari vuotta sitten. Silloin tilasin vahingossa liian suuret tyynyliinat, joita hampaat irvessä käytin jonkin aikaa. Myöhemmin meni hermo ja tilasin uudet oikean kokoiset. Olisin tietysti voinut pienentää vanhat, mutta kun mies käyttää kahta tyynyä, niin ajattelin, että onpahan sitten samaa sarjaa kaikki. Tuo toinen ylisuuri tyynyliina jäi siis tyhjän pantiksi kaapin perukoille. 


Bypiasin pellavatopin himoissani mietin kuumeisesti, että mistä saisin superedullisesti pellavakangasta - ja nimenomaan tuommoisen vanhan roosan värisenä. (Vinkki muuten sinne bypiioille, että teiltä uupuu tämä väri valikoimastanne... ;)) Kunnes muistin tuon hyljätyn pellavatyynyliinan! 


Pellavakangashan on usein aika koppuraa uutena, mutta tämän tyynyliinan oli jo pehmentänyt useat käyttökerrat, pesut ja kuivausrumpuaminen. Ihan täydellinen kangas siis! Ja riitti muuten justinsa eikä melkein. :) Alkuperäisenä tarkoituksenani oli ommella valmis pitsi topin alareunaan, kuten alkuperäisessäkin on. Muistin kuitenkin, että kätköistäni löytyi 3 kappaletta (olisikohan käpypitsistä ?) pitsiliinaa. Silppusin pari liinaa ja sain askarreltua niistä pitsikauluksen toppiin. Nimenomaan ASKARRELTUA. Visio oli nimittäin leikata ja ommella kaulus 4:stä kappaleesta, mutta lopulta tarvitsinkin 6 erillistä kappaletta, jotta sain topin ja sen kauluksen asettumaan nätisti. 


Piirsin jonkinlaiset kaavat olemassa olevan toppini perusteella. Etu- ja takakappale ovat muutoin identtiset, paitsi etukappaleessa on edessä keskellä yksi laskos. Tämä topin malli on muuten hirveän anteeksiantava raskaudesta ja sektiosta muistoksi (TOISTAISEKSI!!!) jääneelle maharöllykälleni. Kyllä, tällaisellakin vinkuheinällä voi nimittäin olla sellainen! Minä olen puoliksi savolainen ja niin ovat taatusti umpikierot geenit ja aineenvaihduntanikin. Kaikki ruoka tulee muuten läpi, paitsi jokaikinen sokeri- ja vehnäjauhohippunenkin imeytyy tasantarkkaan vyötärölleni. Tätä ilmiötä ei muuten ainakaan hidastanut 34-vuotiaana raskautuminen... Jotain hyvääkin sentään! Nimittäin nuo kuvan farkkushortsit menivät vihdoin jalkaan. :D Jotain edistystä on siis tapahtunut.


Unohtuu se röllykkäkin, kun tällaista rakkauvvenhetelmää saa pidellä sylissään. ❤ Ja ennen kuin kukaan ehtii mitään kommentoimaan, Tapi oli auringossa ehkä minuutin ja senkin kasvot suojassa. Pihalla hän hengailee aina joko vaunuissa verhon suojassa tai nurtsilla sammakkoteltassaan (kuva löytyypi instasta.) :)


Pellavaisten Bypian vaatteiden lisäksi olen himoinnut myös heidän hipahtavia käsikorujaan.  Koska kuitenkin yritän säästää tällä hetkellä kaikessa mahdollisessa, ostin semisti samantapaisen käsikorun täältä Torreviejan perjantaimarkkinoilta muutamalla eurolla. Nuo kaksi makeanvedenhelmikorua tein itse jostain Vanhan Porvoon putiikista ostamistani helmistä. Helmet maksoivat muistaakseni jotain 8€ tms. Sandaalit ovat Ipaneman. Heillä on ihan mielettömän ihania flipfloppeja, jotka ovat vielä yllättävän mukaviakin jalkaan. 

Tähän täysin kierrätysmatskuista tehtyyn toppiin onkin hyvä lopettaa tämä Vaatevallankumousviikko.  Jälleen kerran voin todeta, että #imademyclothes! :)

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Helppo villapaita feat. Vaatevallankumous

Tällä postauksella huitaisen kaksi ikuisuusprojektikärpästä tapetille. Nimittäin tämän ihan ultimate lemppari villapaitani ja Vaatevallankumouksen. Tämän helpon villapaidan neuloin aikanaan kyllä varmaan viikossa, mutta sen blogiin saattamisessa meni perus kaksi vuotta! Olen kuvannut tämän ainakin neljä kertaa, mutta jostain syystä se on jäänyt postaamatta tänne. Toinen ikuisuusprojektini on ollut kirjoittaa Vaatevallankoumouksesta ja osallistua siihen omalla tavallani.

Vaatevallankumous eli Fashion Revolution haluaa muistuttaa meitä kaikkia kolmen vuoden takaisesta Rana Plazan vaatetehtaan romahtamisesta Bangladeshissa. 1 133 ihmistä kuoli ja yli 2 000 ihmistä loukkaantui. Vaatevallankumouksessa ihmiset eri puolilla maailma näyttävät, että me haluamme vaateteollisuudelta lisää vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä. Me kysymme vaatemerkeiltä “Who Made My Clothes”, eli kuka minun vaatteeni on tehnyt, ja osoitamme, että haluamme tietää. Instagramissa voi osallistua häshtägillä #WhoMadeMyClothes. (lähde)


Mites tämä villapaita sitten liittyy Vaatevallankumoukseen? No minä haluan osallistua vallankumoukseen omalla tavallani - näyttämällä, että "I made my clothes". Eli kun tekee itse oman vaatteensa, niin tietää tasan tarkkaan kuka sen on tehnyt. Yleensä omatekemiä vaatteita myös huoltaa paremmin ja käyttää enemmän. Se useimmiten on kai ainakin tavoitteena. :) Nykyään materiaalit maksavat mannaa ja itse tehty vaate harvoin on edullisempi kuin uusi. Ellei sitten tee uusiomateriaaleista. Silti itse tehtyä vaatetta arvostaa enemmän kuin muutamalla eurolla halpisketjun alerekistä mukaan tempaistua. 


Haastankin siis kaikki teidät kädentaitajat postaamaan itse tehtyjä vaatteita instagramissa häshtägillä #imademyclothes (löytyy siis jo valmiiksi muutakin tuolla tägillä). Lisäksi haastan teidät pohtimaan sen (ja muidenkin itse tehtyjen) vaatekappaleen materiaalien alkuperää! Sitä ei aina nimittäin tule mietittyä. Tämän villapaidan langat ovat Kerästä ja Isageria merkiltään. Muistan hämärästi, että langat maksoivat yhteensä noin 80€, mutta olen käyttänyt tätä villapaitaa ihan tajuttoman paljon! On siis todellakin ollut sen rahan väärti.


Itse olen koulutukseltani vaatetusalan Vestonomi ja työskentelin aikanaan yli 10 vuotta vaatetusalalla, mm. ostoassistenttina. Siinä tuli nähtyä kaikenlaista ja kummasti oppi arvostamaan niin kotimaassa tuotettua kuin itse tehtyäkin. Nykyään harva on valmis maksamaan kotimaisuudesta tarpeeksi paljon extraa, joten Suomen vaatetusteollisuus on päässyt kuivumaan kasaan aika pahasti. Se on yksi syy, miksi halusin tuoda esille tämän vallankumouksen.

Toisaalta haluan kannustaa ihmisiä myös kartuttamaan kädentaitojaan ja tekemään vaatteita itse. Ei kuitenkaan kannata lähteä kieli pitkällä niiden halvimpien akryyli- ja halpislankojen perään. Langat voivat olla ihan yhtä lailla hikipajoissa tuotettuja, kuin valmisvaatteetkin. Lisäksi kun näkee paljon vaivaa tehdä vaatteen itse, kannattaa ostaa laadukkaita materiaaleja, jotka kestävät sitä ajan hammasta.

Vaatevallankumous alkaa huomenna 18.4. ja jatkuu aina ensi viikon sunnuntaihin 24.4. asti. 

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Kukkaketo-tilkkutäkki

Terkkuja Torreviejasta eli Espanjan auringon alta! 8-) Tultiin tänne viettämään paria perhekuukautta. Minä kun olen äitiyslomalla ja mies vuorotteluvapaalla, niin tarjoutui mahdollisuus ottaa varaslähtö kesään. Nyt ollaan jo pikkuhiljaa kotiuduttu tänne ja ehtii taas vähän koneenkin äärelle. Ennen lähtöä suurruttelin menemään kieli vyön alla muutamat käsityöt, joita nyt on sitten vihdoin aikaa laitella tänne blogiinkin.



Ensimmäisenä halusin julkaista tämän kesäisen kukkaketoa muistuttavan tilkkutäkin, jonka ompelin meidän Tappiselle - joka täällä Espanjassa kantaa lempinimeä Tapi. :D Halusin ommella kivan piknik-peiton, joka toimisi likalla monta vuotta vielä vauva-ajankin jälkeen. Tilasin nämä Amy Butler -kankaat Nappikauppa Polinkasta ja Kankaita.comista. Polinka on siitä kivempi vaihtoehto, että sieltä saa kankaita 10cm:n siivuina ja pienemmillä postikuluilla. Kankaita.comista joutuu taas ostamaan puoli metriä kerrallaan ja postitus on vähän kalliimpaa ainakin pienemmälle satsille. Tuo punainen kangas on taasen Pip Studion tyynyliinasta silputtu. Ostin joskus sen jostain alesta ihan tilkkutarkoitukseen. Täkin turkoosin reunuksen leikkasin vanhasta lakanasta. 

Vinkkivitosena muuten, että kannattaa pestä kankaat ennen palojen leikkaamista. Minä nimittäin tarkasti millimittasin, leikkasin ja siksakkasin palaset, ennen kuin pesin ne. Virhe! Kankaat (kovin yllättävästi) kutistuivat vain toiseen suuntaan, joten jouduin mittamaan kokonaisuuden uusiksi ennen ompelemista.



Mun piti tehdä tehdä tähän täkkiin myös nätit tikkaukset, mutta jotenkin ne eivät ottaneet ihan luonnistuakseen ja päätin, että reunatikkaus saa riittää! Oli vähän kiire ja lyhyt pinna sillä hetkellä. :D Täkin taustana on vanhan päiväpeiton palanen. Kätevää tällain ulkokäytössä, että nurja puoli on musta.


Tässä tilkkupeitto kokonaisuudessaan. Hirmusen ryppynenhän se on, kun ei täällä loma-asunnossa ole silitysrautaa. Vähän  häiritsee esteetikon silmää, mutta la vida es - eli elämä on. :)